Hallitus kävi tammikuussa Turussa

Hallitus kokoontui turkulaisen ravintola Kertun pöydän ympärille viimeksi 25. tammikuuta, loskaisena sunnuntai-iltana. Moni edustaja oli vasta aloittanut pestissään joten juttelu oli vaisua, ja saattoiko myös viikonlopun lepopäivä verottaa osan vireystasosta. Edustajat kuitenkin oppivat vähitellen toisistaan ja uusi puheenjohtajamme Joonas Hihnala veti kokouksen tarmolla läpi asteittaisesta lamaantuneisuudesta huolimatta.

Maaliskuiset sosiologipäivät puhuttivat paljon ja erityisesti päivien varjo-ohjelmaksi kutsuttua iltavirkistystoimintaa voidaan jäädä odottamaan iloisin ja jännittävin mielin. Sosiologipäivät ovat monelle vuoden kohokohta ja otollinen hetki tutustua samoista asioista rakettimaisesti syttyviin ihmisolentoihin. Illalla voidaan kuitenkin tiputtaa tittelit ja erinäiset egon pidentäjät ja keskittyä ihmisenä olemiseen, ja edelleen syttyä kuin ilotulite oppivien akateemikoiden riemuun. Samanlainen kytevä, ei vielä punertava mutta lämpiävä hiili oli aistittavissa jo kokouksessa.

Kokouksessa nousi esiin myös NÄKYVYYS. Me edustajat edustamme kaikkia Westermarck-seuran opiskelijoita ja tarkoituksena on että kaikki tietäisivät seuran rauhallisella mutta eloisalla tahdilla sykkivästä olemassaolosta ja toiminnasta. Näkyvyyttä pyrimme sitten luomaan. Sinäkin, tämän blogin lukija, kerro myös kaverillesi mitä luet, häntä saattaa kiinnostaa.

Kokouksen jälkeen taival jatkui toiseen turkulaiseen juomaravintolaan, Alvar –nimiseen baariin. Tunnelma koheni kun kurkku hieman kostui ja opiskelevalle nuorisolle tyypillisen ideamylly alkoi rullata. Esille nousseiden ideoiden toteutustaso jää kohtalon varaan mutta tärkeintä on elää aina silloin tällöin niitä hetkiä kun päässä surraa mehiläislauma valmiina toimimaan punaisen langan kuningattaren hyväksi. Keskitalvi on parasta aikaa tiiviille aivotyöskentelylle.

 

Aurinkoa ja innostumista toivottaen,

Reeta Kankaanpää, Kuopion WOP edustaja

Kutsukirje Helsingin Sosiologipäiville

Tervetuloa Helsinkiin!

”Better get rid of your accent”

West Side Storyn kuuluisassa kohtauksessa ”America” puertoricolaiset siirtolaiset kiistelevät siitä, jäädäkö Manhattanille vai lähteäkö takaisin. Latinonaiset yrittävät vakuuttaa miehet siitä, että elämä Amerikassa on parempaa kuin Puerto Ricossa huolimatta siitä, että sopeutuminen suurkaupunkiin on hankalaa.

”Life can be bright in America/
If you can fight in America/
Life is all right in America/
If you’re all-white in America”

Me tiedämme, että myös Helsinki voi olla ulkopuolisille vaikea ympäristö selvitä. Välillä tuntuu siltä, ettei stadilaisiksi tulla vaan stadilaisiksi synnytään.

Helsingin Sosiologipäivillä 4.–6.3.2015 me ei välitetä paskaakaan vastakkainasetteluista. Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat.

//

Liity Westermarck-seuran jäseneksi maksamalla 23 euron jäsenmaksu, niin pääset Sosiologipäiville ilmaiseksi ja saat lisäksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Sosiologia-lehden kotiin. http://westermarck.fi/sosiologipaivat/westermarck-seura/jaseneksi/

//

Sosiologipäivien virallinen ohjelma sisältää yleisesitelmiä, työryhmiä, paneeleita sekä kemuja. Tarkan aikataulun löydät täältä: http://westermarck.fi/sosiologipaivat/sosiologipaivat-2015-2/

//

Sosiologipäiviä värittää myös opiskelijoiden varjo-ohjelma:

Keskiviikko 4.3.2015

18:00–             Kuppala-bileet (Unioninkatu 37)

 

Torstai 5.3.2015

09:30-11:00 Westermarck-seuran opiskelijajaoksen kokous Synnärissä (Unioninkatu 35)

19:00-22:00 Etkot Nypolenissa 4. krs, Uudella Ylioppilastalolla (Mannerheimintie 5 A)

22:00-          Jatkot Pörssitalossa (Fabianinkatu 14)

 

Perjantai 6.3.2015

 09:00-12:00 Aamupala Synnärissä (Unioninkatu 35)

18:00-02:00 Sosiologisauna Kattosauna Sivistyksellä, Domus Gaudium (Leppäsuonkatu 11)

//

Opiskelijat voivat majoittua Omenahotelliin 65 euron hintaan mainitsemalla kiintiökoodin ”SOSIOLOGI2015”. Tarjolla on yhden-, kahden- ja neljänhengenhuoneita.

//

Tulkaa ja kokekaa itse.

XOXO

Helsingin sosiologit

Hallitus kokoontuu jälleen

Suomen yhteiskuntatieteellisesti tiedostavimman ja sosiologisesti mielikuvituksellisimman opiskelijajaoksen kaupunkien välinen virtaus vahvistui entisestään, kun Westermarck-seuran opiskelijajaoksen hallitus kokoontui Tampereella 14.12.2014 vuoden viimeisen kokouksen yhteen ajamana. Entisessä kahvila Valossa eli nykyisessä MimiBo Cafessa väsyneet katseet ja käheät äänet kohtasivat loskaisen syystalven auringon kalvakoiden säteiden jo hiipuessa. Kahvi kuitenkin lämmitti, ja kokous pääsi vauhtiin jo hyvän kotvan ennen allekirjoittaneen paikalle saapumista. Myöhästymiseni syynä voin mainita vain kovasti työllistävät musiikilliset edesottamukset.

Kokouksen asialistalla ainakin itselleni mielenkiintoisimmat aiheet olivat tulevat Sosiologipäivät ja Sosiologi-lehden tuleva numero. Seurasimme helsinkiläisten opiskelutovereidemme ensikeväisten Sosiologipäivien tiimoilta esittelemiä kaavailuja kuin hai laivaa. Ohjelmasta keskusteltaessa vallinneessa luovassa ilmapiirissä opiskelijajaoksessa virisi kerrassaan kunnianhimoisia taiteellisia ambitioita, jotka jääkööt tässä välissä vielä niin sanotun suuren yleisön arvuuttelun ja aktiivien aikaresurssien varaan. Jaoksemme julkaisu, henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan aivan pirullisen terävä-älyisesti nimetty Sosiologi ilmestyy jälleen ensi vuoden kevättalvesta verkossa, tällä kertaa teemanaan kriisin sosiologia. Olen itse muiden joukossa jo lupautunut mukaan julkaisun kirjoittajakuntaan, lupauduhan sinäkin, sosiologianopiskelija. Kirjoittajakutsuun pääsee tutustumaan seuraavan linkin takaa: http://www.sosiologi.fi/?p=382

Kokouksen jälkeen siirryimme tutkailemaan Työväenmuseo Werstaan feminisminäyttelyä, jossa pääsi tutustumaan suomalaisen feministisen liikkeen historiaan ja nykyisyyteen. Yhteiskunnallinen kamppailu sukupuolista syrjintää vastaan ja tasa-arvon puolesta on ollut selvästi pitkä ja vaativa, ja tulee varmasti myös jatkumaan. Näyttelyvierailun jälkeen siirryimme Ravintola Artturiin kevyen syöpöttelyn ja juopottelun pariin. Ilta jatkui hyvissä merkeissä keskustelun virtaillessa seurallisessa tunnelmassa vapaasti. Muun muassa opinnot, yhteiskuntatieteiden alat ja teoriat, historia, politiikka ja ainejärjestökulttuuri puhuttivat. Pääsin itse soittamaan pianoa jo järjestyksessään kolmatta kertaa WOP:in vuoden viimeisessä kokouksessa, mikä oli ilahduttavaa, vaikka Artturin piano hävisikin vireisyydessään edellisinä vuosina ilahduttaneille Tampereen Vastavirta-klubin ja Jyväskylän Ylä-Ruthin pianoille. Iltajunan odotus jatkui vielä Telakalla, missä keskustelu oli niin mielenkiintoista kuin sosiologisessa pöytäseurueessa vain voi odottaa.

 

Rauhaisaa joulua ja yhteiskuntatieteellisesti virittynyttä uutta vuotta toivottaen,

 

Petro Leinonen,

Tampereen WOP-edustaja

Vuoden kolmas hallituksen kokous Helsingissä

Syksyn ensimmäinen WOP-kokous pidettiin Helsingissä jäsenen A vanhoilla kotikulmilla. Kokouksen pitopaikkana toiminut talo olisi sijainnut ankean ja meluisan moottoritien varressa, jos vuoden 1968 Smith-Polvisen liikennesuunnitelma olisi kaupunginvaltuustossa konsultin toiveen mukaisesti nuijittu läpi ja Liisankadusta olisi tehty autojen suurinopeuksinen valtaväylä. Kadun toisen puolen taloriville olisi käynyt vielä karummin: se olisi jäänyt moottoritien alle kokonaisuudessaan. Näin ei onneksemme koskaan kuitenkaan käynyt ja saimmekin pitää kokouksen rennossa miljöössä ja syksyisessä auringonpaisteessa.

Kokouksen jälkeen suuntasimme, kuinkas muuten, Pitkänsillan toiselle puolelle. Tarkoituksena oli kuunnella elävää jazz-musiikkia gentrifikaation parhaita perinteitä kunnioittaen. Huomattuamme jazz-mekan hinnoittelun suolapitoisuuden ja hapokkuuden käännyimme kuitenkin sen aulasta takaisin merkitseviä katseita toisiimme luoden, mutta kuitenkin sanaakaan toisillemme sanomatta, kuin koordinoidusti. ”Olikohan kyseessä jonkinlainen prole-instinkti”, pohti eräs jäsen kynnettyämme tämän bourdieulaisen urbaanin pellon.

Hengenravinnon sijaan suuntasimmekin ravitsemaan itseämme halvemmilla, nestemäisillä virvokkeilla. Illan puheenaiheet ulottuivat maantieteellisesti Hervannasta Kalasataman kautta Kontulaan ja Köpiksestä Berliiniin. Pariisistakin oli puhetta, mutta Kuplan ulkopuolelle ei puheissa juuri eksytty saati uhottu matkustettavan.

Jäsen N.N.

Kiinnipitäviä siteitä solmimassa – Sosiologipäivät 2014

Päivä 1

Seison vastatusten Lapin yliopiston päärakennuksen kanssa maaliskuisena aamupäivänä, yli 800 kilometrin päässä kotoa. Astuessani pääovista sisään ei oloni ole kuitenkaan lainkaan kuin vieraalla. Yliopiston aulatiloista huokuu kutsuvuus ja kotoisuus ja ripustan takkini naulaan kuin hyvän ystävän luona vieraillessa. Olen vihdoin toiminnan ytimessä: Täällä ottaa paikkansa sosiologian tieteenalan merkittävin vuotuinen kotimainen konferenssi, sosiologipäivät 2014! Riennän ruokailutiloihin, joiden perällä sijaitsevassa kokoustilassa seuraa WOPin kolmas vuosikokous.

Olennaisen äärellä.

Olennaisen äärellä.

Saatuamme höyryävät kahvikupposet neniemme alle alamme rauhaisasti käydä läpi kokouspöytäkirjaa, josta leijonanosa on varattu – tilanteen edellyttämällä tavalla – sosiologipäivien käytännön asioille. Samalla yliopisto ympärillämme alkaa täyttyä innokkaista sosiologipäivien kansoittajista ja etäinen kantojen kopina ja keskustelun hyörinä säestää kokouksemme loppuun. Eikä kokous voisikaan loppua sopivampaan aikaan – päivien ilmoittautuminen on avautunut.

Kärrättyämme matkalaukkumme niille varattuun säilytystilaan pääluentosalin takahuoneeseen ja noudettuamme ilmoittautumistiskiltä päävärien kirjoa edustavat sosiologipäivien kangaskassit informaatiosisältöineen, istumme malttamattomina ruokalaan selailemaan työryhmäaikatauluja ja -abstrakteja. Ruksimme mieleisiämme kuin musiikkifestivaaleilla konsanaan: ”Tuonne täytyy ainakin päästä!”, ”Ehdimmekö käymään noissa molemmissa”, ”Miksi nuo kaksi on aikataulutettu päällekkäin?”. Päivien teemaksi on valikoitunut tänä vuonna Kiinnipitävät siteet, jonka voinee ajattomuudessaan tiivistää perisosiologiseksi kysymykseksi: Miten yhteiskunta on mahdollinen? Kysymyksen moniulotteisuus korreloi suoraan päivien työryhmätarjonnan kanssa. Jokainen ryhmä tarjoaa yhden ikkunan ongelman ytimeen. Päätän viettää ensimmäisen työryhmätunnin A-siivessä tutustumassa arjen kiinnittäviin rytmeihin ja toisen viereisessä huoneessa nuoruuden sosiologian parissa – sykähdyttävä tiedefestarikokemus on taattu!

2014-03-27 15.36.03
Päivien virallinen ohjelma alkaa avauspuheenvuoroilla ja yleisesitelmillä päärakennuksen Fellman-salissa. Joudun etsimään hetken paikkaani – tilava sali on lähes jokaista istumapaikkaa myöten kansoitettu. Pälyilen takanani häämöttävää ihmismerta ja koen vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta: Tänne on saavuttu läheltä ja kaukaa saman tapahtuman toimeenpanevalla voimalla. Virallisen avajaistilaisuuden jälkeen ehdimme hetken tutustua aulan kirjatarjontaan. Sosiologipäivät ovat myös oiva tilaisuus korjata kirjahyllyn puutteita. Sitten jakaannummekin työryhmiin ja vetäydymme kukin valitsemamme aihealueen intrigoivaan maailmaan.

Rantsu

Ennen Rovaniemen kaupungin virallista vastaanottoa ehdimme pikaisesti käydä tutustumassa tulevaan yöpymispaikkaamme, aivan yliopiston kupeessa sijaitsevaan Rantavitikan peruskouluun eli ”Rantsuun”. Paikka huokuu lapsuuden nostalgiaa. Levitämme makuupussimme ja -alustamme rivitysten pulpettien ympäröimälle lattialle ja otamme kurssin kohti kaupungintaloa.

Matka kaupungintalolle taittuu jalan Rovaniemen talvista luontoa ihastellen. Aivan keskustan tuntumassa siintävät hiihtoladut ja jäällä kyyhöttävät pilkkijät tuntuvat Etelä-Suomen alkukevään lauhkeudesta hypänneestä vähintäänkin eksoottisilta. Kaupungintalolla meitä odottaa kuohuviinitarjoilu sekä seisovan pöydän antimet. Kaupungin varavaltuutetun tervetulotoivotusten jälkeen avautuu vieraille tilaisuus tutustua kunnolla muihin paikallaolijoihin ja jakaa työryhmissä syntyneitä ihmetyksiä ja oivalluksia. Innosta puhkuen jatkamme opiskelijoiden illanviettopaikkaan, kulttuuriyhdistys Valsan galleriatiloihin.

2014-03-27 22.35.26
Opiskelijaillanviettopaikassa puitteet ovat ihailtavat. Yhdessäoloamme kehystävät Paula Suomisen öljyvärimaalaukset ja piirustukset, jotka onneksemme ovat näytillä samaisissa tiloissa. Illan aikana saamme lisäksi nauttia useista musiikki– ja tanssiesityksistä. Kuppikunnat ovat täällä historiaa: Kenen tahansa seuraan voi lyöttäytyä tuntematta itseään erikoisuudeksi. Illan edettyä ehtoopuolelle, siirrymme kulman takana sijaitsevaan jatkopaikkaan, yökerho Café Tivoliin, jossa ilta viedään päätökseen juhlan ja tanssin tunnelmin. Laahustamme takaisin Rantsuun vasta aamun pikkutunteina. Seuraava aamu tuntuu silti vielä kaukaiselta. Huominen on huomenna.

 

Päivä 2

Herätyskellot raikaavat alle tunnin yöunien jälkeen ja herättävät epätodelliseen olotilaan. Pohdinnat kiinnipitävistä siteistä vaihtuvat unisen filosofisiksi pohdinnoiksi ihmisen elossapitävistä tarpeista, kuten unesta. Onneksi tien toisella puolella sijaitsevan kerrostalon opiskelijatiloissa odottaa aamiainen kahvin ja vertaistuen vahvuuksin.

2014-03-28 08.39.10
Aamiaistilaan astuessa aistini valtaa kahvintuoksu ja rauhaisa puheensorina. Kuulen seisovan aamiaispöydän kutsun. Istumme alas nauttimaan tarjoiluista ja lähimuistimme aarteista. Sosiologipäivien kokemukset kuulostavat lokeroituneen lähes pääasiassa hyvien muistojen joukkoon. Eivätkä päivät ole vielä edes ohi – edessä on vielä toisen päivän työryhmät ja seminaarit. Aamiaistankkauksen jälkeen suuntaammekin takaisin jo hiukan tutuksi tulleelle Lapin yliopiston pääkampukselle päivien viimeisiin työryhmiin.

Työryhmän päätyttyä huomaamme eilisen yöunien tarpeen aliarvioimisen todella vaativan veronsa. Erilaisia nukkumispaikkavaihtoehtoja pohtiessamme huomaamme seisovamme varsin potentiaalisessa sellaisessa: Pääluentosalin takahuoneessa matkalaukkujen säilytystilassa! Levitämmekin makuupussimme huoneen nurkkaukseen, jossa häikäilemättä uinumme ajan ennen kotiinlähtöä. Sosiologipäivien loppuhuipennuksen, Sosiologia-lehden 50-vuotis juhlaseminaarin joudumme ikäväksemme jättämään välistä – juna kutsuu.

2014-03-27 19.46.48
Junamatkalla kotiin seuraan ikkunan välityksellä lumenmäärän vaiheittaista vähenemistä etelämmäs kiidettäessä. Ajatukseni ovat edelleen kiinnipitävissä siteissä. Sosiologipäivät 2014 eivät välttämättä ratkaisseet kysymystä yhteiskunnan mahdollisuudesta, mutta meille sosiologian opiskelijoille kokemus oli silti silkkaa kiinnipitävien siteiden solmimista. Viis siitä miten yhteiskunta on mahdollinen, nyt tiedän miten sosiologinen tiedeyhteisö on: Me kokoonnumme vuosittain yhteen, jaamme kokemuksia, kohtaamme alan uusinta tutkimusta ja ennen kaikkea toisiamme. Sosiologipäivät on tehnyt oman tehtävänsä kiinnipitävien siteiden solmijana.

 

Lisää sosiologipäivien kuvamateriaalia löytyy kuvagalleriasta.

 

Sydämellisesti,

Uura-Liina Kouvonen

Helsingin opiskelijaedustaja ’14